Eettinen valinta?

Useiden tuttujen (miesten) mielestä olen kasvisyöjä kun en syö punaista lihaa. Syytäni tähän "kasvisruokailuun" on kyselty useasti ja yleisin olettamus on ollut se, että olen eläinrakas.

Se ei pidä paikkaansa, en ole lopettanut punaisen lihan syöntiä rakkaudesta eläimiin, koska en ole kovinkaan eläinrakas. Minua ei kiinnosta naapurin kissanpennut tai söpöistä koiranpennuista koottu kalenteri ei saa minussa "oi kun o lutunen" fiilistä. Taidan olla poikkeuksellisen kylmä nainen?
Vaikka en lämpene postikorteista, joissa kissanpennulle on puettu hassu hattu ja aurinkolasit, pidän luontodokumenttien katsomisesta ja saatan huomaamattomasti hymyillä tiikerinpennulle joka haparoivin askelin seuraa emoansa, rakastan veljeni koiraa ja nautin pihalla lintujen sekä oravien katselemisesta. En olekkaan niin kylmä nainen kuin annoin ymmärtää?

Kuva

Syön lihaa, mutta en punaista, eli olen ns. semivegetaristi syy tähän "erilaiseen ruokavaliooni" ei ole ollut eettinen kunten jo mainitsin. Kaikki sai alkunsa kun lähdin Intiaan ja otin selvää ayurvedasta. Vanha oppi jäi oppimatta mutta poimin siitä palasia elämääni kuten tämän punaisen lihan pois jättämisen. Kuitenkin voin sanoa käsi sydämelläni että en ole huomannut elimistössäni / olossani mitään muutoksia ns. kevyempää oloa punaisen lihan poisjättämisen myötä. Toki siitä on todella kaunan aikaa kun viimeksi söin possua, joten muistini voi olla hutera.

Tällä hetkellä suurin osa lihasta jota syön on kanaa eli tutummin broileria, sitä tehotuotattua broileria joiden elinviikot eivät huimia ole. Kallkuna keikkuu listallani toisena ja ei senkään kasvatusolosuhteen ole kehuttavia, vaikkakin broileria paremmat.

Pidän kanan mausta, siksi sitä syön. Mitä sitten pitäisi syödä jos haluaisi syödä lihaakin hiukan eettisemmin? Ei se riitä että ostan porkkanat luomuna ja pumpulit reiluna. Ei ainakaan minulle, enään..

En osaa sanoa, olenko aikaisemmin teidostamatta sulkenut silmäni lihateollisuudelle vai onko minulla ollut niin paljon muita asioita mielessäni, että en ole kerinnyt ajattelemaan minkälaista lihaa suuhuni laitan, kunha se ei ole sitä punaista? Vai olenko nyt vasta henkisesti valmis käsittelemään ja pohtimaan näitä asioita, kun olen saanut vuosien varrella lisää tietoa? Vai onko maailman kasvihuonepäästöt, metsien häviäminen ja nälänhätä saanut oman minäni huutamaan? Olkoon syy sitten mikä tahansa, olen pohtinut omaa lihansyöntiäni.

Mutta miksi? Miksi olen antanut osan ajatuksistani tälle asialle, kun tiedän sen, että en halua lopettaa lihan syöntiä?

Siksikö, kun tiedän että näillä broilereilla ei ole elämää ennen kuin ne lautaselleni päätyvät vai siksi että broileria ei tällä hetkellä saa luomuna tai samanlaisena "onnellisen vapaan kanan lihana" kuin kananmunia saa? Vai onko pohjalla tietoa siitä, että jos alkaisin taas syömään punaista lihaa voisin valiinoillani vaikuttaa ja ostaa sitä luomu-lihaa?

En tiedä, mutta tiedän vain sen, että olen ihan hukassa näiden ajatusteni kanssa. Haluaisn syödä eettisesti puhdasta ruokaa, mutta tällä hetkellä lihani ei ole sitä. Punaisen lihan pariin palaaminen tuntuu todella suurelta askeleelta jota en ole vielä valmis ottamaan, vaikka ajatuksissani sillä leikin.

Vai onko se sittenkään niin paha juttu jos ostan lihaa kerran viikossa? Se on sitten kalaa, kanaa tai kalkkunaa.
 Kananmunia en tähän lakse, koska ostan niitä onnellisina tai luomuna. Riippuen saatavuudesta.

Jään pohtimaan...

Jos kuitenkin teen sellaisen päätöksen, että lisään myös punaisen lihan ruokavaliooni, niin onko kenelläkään vinkkejä siitä, miten tämä tulisi aloittaa?

Kuva